Avoimen reiän loppuunsaattamisen pääpiirteenä on, että öljykerros on kokonaan paljastunut, joten öljykerroksella on suurin perkolaation alue. Tämän tyyppistä kaivoa kutsutaan hydrodynaamiseksi kaivoksi, ja sen tuottavuus on korkea. Vaikka avoimen aukon valmistuminen on erittäin valmis, sen käyttö on rajoitettua.
Hiekkakiven öljy- ja kaasukerrokset, keski- ja pienläpäisevyyskerrokset vaativat enimmäkseen murtumismuodostusta, jota ei voida tehdä paljain silmin. Samanaikaisesti suurimmassa osassa hiekkakiveä on mudan liuskevälikerroksia, jotka ovat alttiita romahtamaan ja tukkimaan kairanreiän veden tapauksessa. Karbonaattisäiliöt, mukaan lukien murtuneet öljy- ja kaasukerrokset, kuten monet Lähi-idän öljykentät 1970-luvulla, muinaiset haudatut mäen varastot Renqiu Oilfieldissä, Pohjois-Kiinassa, ja Sichuanin kaasukentät, käyttävät enimmäkseen avoimen reiän täydennyksiä.
Myöhemmin, avoimen reiän valmistumisen takia, oli vaikeaa lisätä tuotantoa ja hallita pohjavesimuodostusta ja veden tukkeutumista, samoin kuin perforointitekniikan eteneminen, joka on nyt pääosin muunnettu kotelon rei'itykseen. Horisontaalisten kaivojen kehityksen alkuaikoina, 1980-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa Austinissa, Yhdysvalloissa pidetyssä kriidipitoisessa karbonaattipystymurtumossa muodostetut vaakasuorat kaivot olivat enimmäkseen avoimen aukon mukaisia. Joitakin vaakakaivoja muissa maissa käytettiin myös avoimiin reikiin. Vaihtaminen putkella tai uralla vuorauksella putken ulkopakkaajalla.
Erityisesti horisontaalisten kaivojen osien nykyisessä jatkeessa tai haarautuneiden vaakasuoran kaivojen poraamisessa on vielä vähemmän valmistumista avoimilla reikillä. Koska avoimen aukon suorituksissa on monia teknisiä ongelmia, joita on vaikea ratkaista.
